Rantaleijona

Ruikonperän hiekkarantaan
kumiterä painuu santaan
Ruikonperän rantaleijona kun taivaltaa
perässä on tytöt nätit
kunnes heittää jalkorätit
kuusenoksassa ne aikoo Toivo kuivattaa

Ryynäs Toivo ilman pilaa
syntyy hietikolla tilaa
kaunottaret happivelkaa potea nyt saa
Toivo pussihousut heittää
laamahousut paikat peittää
Poroveden aaltoihin kun Toivo sukeltaa

Toivo nousee järvestä ja komea on tulos
on rintakehä valtava ei hengitä hän ulos
jos ilma karkaa aneemisen atleetin sä näät
on kaljamaha valtava ja suipot olkapäät
ja päivetys on järveen jäänyt kai sä arvaat sen
ol vetteen mennessänsä Toivo riihisontainen

Toivon viereen hietikolle viäntyy impi uhkee
ei bikineissä pysyä kai meinoo muoto muhkee
Henna-Lyytiä Ryytty on tullut uimaan järvi-Suomeen
pakkeli on naaman pantu, lahosuojaa luomeen
Ylä-Savon pojille on siinä silmän ruokaa
tuon kun pääsis pelastammaan moni heistä huokaa

Mutta Hennapa ei nyt järveen mene pojat synkän ilmeen
saavat, alkaa vettä sataa, aurinko män pilveen
Henna sulonsa nyt peittää, kureliivit päälle heittää
Ruikonperän suuntaan Toivon kanssa katoaa
Hennan lanne keinuvainen, kiusaus on suuri mainen
Toivo jalkarätit kuusen oksaan unohtaa.