Rakkaus ja metsärahat

Oon tuassiin raakka minä rakastunna
poikamieskujjeet mult on unohtunna
no ennen piti ehtiä kaljoo ja naista
elämä ei ennee oo samanlaista
ei sua sammua ravintolaan silloin kun haluaa
taikinahavukka muuten luutnin multa kaluaa

ei se pahhoo tarkota en sillä sano
tähän asti mulla on ollu joka ilta jano
se on hirveen mukava, yöt vieressä makkoo
sylilämpöön mut vielä kapakista hakkoo
sitä minäkin vaan silloin aikonnaan
vaekka väitin jotta mänen sinne tanssoomaan

papin aamenta ei oo myö kuunneltu vielä
se on olluki sen lopullisen rakastelun tiellä
taijan ilman jiähä iäks vaikka tykkäänni Pirkosta
ryökäle on aikonnaan eronnu kirkosta
mut luonne sillä on hyvä, en suata siihen kyltyä
oon aatellu vuan antaa himon vielä yltyä

antaa illalla pusuja, on koko ajan hellä
minä olen sitä koettanu mielistellä
no korvaan sille supatan, jos muuta en keksi
hyväroppanen oot naisimmeiseksi
se hyvväilee minulta jokkaista kohtoo
ruapii mahhoo ja selekee ja silittää ohtoo

vaikka Pirkko onnii pikkasen parempata sukua
nii tykkee se minusta vaikka ei oo mulla pukua
sen isällä ja äitillä on samanlaiset aatteet
luottamusta herättää vain hikiset vaatteet
Pirkko ainoa on tyttö silti rakkautem on rehtiä
näin tutuille vuan tiios että pirusti on mehtiä

Nii on tullunna oon minäkin siihe ikkään
että kaupunkilaisakoissa ei viehätä mikkään
ei oo Pirkko mikkään ruusu mut oon oppinu tältä
kauneus ja hyvvyys löytyy syvemmältä
pittää suora olla ja eikä aatella pahoja
niinku muallista mammonnoo ja mehtärahoja